Keisarin kuolemasta 2000 vuotta : Kunnianosoitus Augustukselle

Nuoren Octavianuksen pää ajalta ennen kuin hänet opittiin tuntemaan Augustuksena. Octavianukseksi syntynyt Caesarin perillinen otti adoptioisänsä nimen, ja hänestä tuli Gaius Julius Caesar. Vuonna 27 eKr. senaatti antoi hänelle kunnianimen Augustus.
Nuoren Octavianuksen pää ajalta ennen kuin hänet opittiin tuntemaan Augustuksena. Octaviukseksi syntynyt Caesarin perillinen otti adoptioisänsä nimen, ja hänestä tuli Gaius Julius Caesar. Vuonna 27 eKr. senaatti antoi hänelle kunnianimen Augustus.

Rooman tuleva hallitsija syntyi 23. syyskuuta vuonna 63 eKr, jolloin Roomaa pitivät otteessaan Catilinan salaliitto ja Ciceron yritykset estää vallankaappaus. Lapsen äiti Atia tai isä Octavius eivät olleet vaikutusvaltaisia henkilöitä. Atian äidin Julian veli oli Julius Caesar, eteenpäin pyrkivä nuori poliitikko. Octavius oli ensimmäinen pitkässä ritarien sarjassa, joka sai senaattorin aseman, ja hänestä tuli preetori vuonna 61 eKr. Octavianus kasvoi Velitraen kaupungissa lähellä Roomaa. Vaikka hän sai isänsä mukaan nimen Gaius Octavius, historia tuntee hänet Octavianuksena. Tätä nimeä hän itse ei koskaan käyttänyt.

Nuori Octavianus osoitti huomattavaa lahjakuutta. Octaviuksen kuoltua Julius Caesarista tuli hänen lähin sukulaisensa, todennäköisesti noin vuonna 59 eKr. Poliittiset viholliset väittivät, että nuori Octavianus olisi ollut myös Caesarin rakastettu. Nämä syytökset torjuttiin kiivaasti. Octavianuksen tultua virallisesti täysi-ikäiseksi 16-vuotiaana Caesar oli sotimassa Afrikassa. Octavianuksen äiti kielsi sairaalloista poikaansa lähtemästä Caesarin Afrikan sotaretkelle epäterveellisen ilmaston vuoksi, mutta Octavianus vaati päästä Caesarin mukaan viimeisiä tasavaltalaisarmeijoita vastaan käytyyn sotaan Hispaniaan. Hän oli erittäin kunnianhimoinen ja tuki varauksetta isoenoaan. Vastapalvelukseksi Caesar lähetti Octavianuksen käytännössä maanpakoon Illyriaan “opintojen vuoksi”.

Todellinen syy tähän kävi ilmi vuonna 44 eKr. kun Caesar murhattiin. Hän teki testamentissaan Octavianuksesta adoptiopoikansa ja perijänsä. Octavianuksen henki oli vaarassa testamentin vuoksi. Caesarin perijänä hänestä tuli automaattisesti poliittisen pelin tärkeä hahmo, jonka kilpailijat halusivat eliminoida ilman muuta.

Octavianus otti haasteen vastaan ja palasi Roomaan. Caesarin entinen alipäällikkö Marcus Antonius oli pelannut Caesarin murhaajat ulos taitavasti ja Antonius oli nyt Rooman herra. Antoniuksen viholliset, erityisesti Cicero, näkivät Octavianuksessa vastapainon Marcus Antoniukselle. Octavianus oli kuitenkin tietoinen Ciceron letkautuksesta, että hänet “ylennettäisiin, ylistettäisiin ja siivottaisiin sivuun”. Ciceron puhetaitojen ansiosta Antonius saatiin ajettua pois Roomasta. Antonius liittoutui Caesarin Galliaan nimittämän käskynhaltijan Lepiduksen kanssa. Kun molemmat konsulit olivat kuolleet taistelussa Antoniusta vastaan, legioonat vaativat johtajakseen Caesarin pojan, ja tuon pojan oli oltava konsuli.

Augustuksen rintakuva (Munich, Glyptotek).
Augustuksen rintakuva (Munich, Glyptotek).

Armeijat kohtasivat Mutinan lähistöllä Pohjois-Italiassa. Ne eivät kuitenkaan tuhonneet toisiaan kuten niiden viholliset olisivat toivoneet, vaan Octavianus, Antonius ja Lepidus päättivät jakaa vallan Roomassa keskenään. Vuonna 43 eKr. muodostettiin toinen triumviraatti. Uusi triumviraatti teloitutti armotta kaikki vihollisikseen epäilemät, mukaan lukien Ciceron. Poliittisen puhdistuksen lisäksi kyseessä oli varainhankinta – monien vihollisten ainoat rikokset olivat omaisuuden paljous ja heikot poliittiset suhteet. Caesarin murhaajat olivat paenneet itään ja keräsivät yhtä armottomasti rahaa kataakseen triumvirit joten varoja tarvittiin kipeästi.

Armeijat kohtasivat Filippoissa Kreikassa vuonna 42 eKr. Antonius kukisti pelottavan Cassiuksen, mutta Brutus löi Octavianuksen, ja tarvittiin vielä toinen taistelu triumvirien voiton varmistamiseksi. 21-vuotiaasta Octavianuksesta tuli yksi valtakunnan kolmesta hallitsijasta. Filippoin jälkeen Antonius otti haltuunsa parhaina pitämänsä osat valtakunnasta, Rooman itäiset provinssit. Octavianukselle jäi Italia sekä suurin osa länttä. Afrikkaan sysätty Lepidus huomasi jääneensä triumviraatin sivuraiteelle.

Gemma Augusta (nykyään Wienissä). 19cm kamee esittää Augustuksen Juppiterina istumassa Rooman personifikaation vieressä hänen tähtimerkkinsä kauriin leijuessa yläpuolella. Alarekisterissä polvistuvat barbaarivangit seuraavat voitonmerkkiä pystyttäviä sotilaita. Vierasmaalainen kypärä ja kilpi painottavat Augustuksen voittoa ulkoisista vihollisista ja jättävät vähemmälle huomiolle hänen mittavammat sotansa, jotka käytiin roomalaisia kilpailijoita vastaan.
Gemma Augusta (nykyään Wienissä). 19cm kamee esittää Augustuksen Juppiterina istumassa Rooman personifikaation vieressä hänen tähtimerkkinsä kauriin leijuessa yläpuolella. Alarekisterissä polvistuvat barbaarivangit seuraavat voitonmerkkiä pystyttäviä sotilaita. Vierasmaalainen kypärä ja kilpi painottavat Augustuksen voittoa ulkoisista vihollisista ja jättävät vähemmälle huomiolle hänen mittavammat sotansa, jotka käytiin roomalaisia kilpailijoita vastaan.

Antoniuksen tarkoituksena oli kruunata itsensä kunnialla valloittamalla Parthia, toteuttaa siten Caesarin unelma ja kostaa Karrhain suurtappio, kun Crassuksen johtama invaasio oli päättynyt häpeällisesti vuonna 53 eKr. Octavianus sai osakseen puolueriitojen repimän senaatin sekä köyhtyneet ja katkeroituneet italialaiset, joita vaivasivat loputtomat sisällissodat, verotus ja veteraanien asuttaminen heidän mailleen. Octavianus jatkoi tässä muiden sotapäälliköiden luomaa perinnettä ja sai siitä vihat niskoilleen.

Vihamielisyys Octavianusta kohtaan lisääntyi Sextus Pompeiuksen, Caesarin entisen kilpailijan pojan, toimien takia. Tämä oli koonnut laivaston, jolla häirittiin Rooman viljatoimituksia. Antoniuksen vaimo Fulvia päätti, että oli tullut aika nostattaa Italia kapinaan miehensä puolesta. Liittolaisineen joihin kuului mm. Antoniuksen veli Lucius, hän miehitti hetkeksi Roomankin, mutta Octavianuksen ja hänen sotapäällikkönsä Agrippan nopea toiminta pakotti kapinalliset pakenemaan Perusian, nykyinen Perugia Umbriassa, linnoitettuun kaupunkiin. Kuultuaan Octavianuksen ongelmista Antonius kokosi välittömästi laivaston ja palasi Italiaan. Hänen päästyään perille oli kapina jo kukistettu. Kapinallisia oli kohdeltu armottomasti, ja myös Antoniuksen vaimo oli menettänyt henkensä.

Antonius hyväksyi asian kyselemättä, luultavasti siitä syystä, että hän sai tilaisuuden korjata liiton naimalla Octavianuksen sisaren Octavian, ja osittain koska hänen henkilökohtainen kiinnostuksensa Rooman liittolaiseen ja Caesarin entiseen rakastajattareen, Egyptin Kleopatraan lisääntyi. Tämän menestys liittyikin yhä enemmän Antoniuksen omaan menestykseen. Äkkiä Octavianuksen tilanne näytti valoisammalta. Kun Lepidus yritti palauttaa asemansa tuomalla armeijan Sisiliaan, Octavianus osoitti suurta rohkeutta kävelemällä kilpailijansa leiriin ja voittamalla Lepiduksen sotilaat puolelleen pelkän persoonallisuutensa voimalla. Agrippa murskasi Sextus Pompeiuksen laivaston merellä, ja Octavianus hyödynsi ilkeillen Antoniuksen rakkauselämää propagandassaan kuvaillen kilpailijansa himojen valtaamaksi Kleopatran sätkynukeksi. Rooman kansa alkoi suhtautua entistä epäilevämmin Antoniukseen ja erityisesti hänen ja Egyptin kuningattaren suhteeseen. Roomassa kiersi huhuja, joiden mukaan Antonius aikoi siirtää imperiumin pääkaupungin Aleksandriaan. Kun Antoniuksen hyökkäys Parthiaan epäonnistui, Octavianus käytti lisääntyvää antipatiaa julistaakseen sodan Egyptille tietäen, että Antonius tukisi Kleopatraa. Seurauksena olisi sisällissota. Vuonna 31 eKr. osapuolet kohtasivat Kreikassa. Ratkaisutaistelu käytiin merellä Aktionin luona. Sen tuloksena oli ratkaiseva voitto Octavianukselle ja hänen laivastokomentajalleen Agrippalle. Antonius ja Kleopatra tekivät itsemurhan ja jättivät Octavianuksen imperiumin ainoaksi hallitsijaksi.

Res gestae. "Saavutustensa luettelossa" Augustus antaa oman tulkintansa elämäntyöstään. Alun perin teksti oli hänen mausoleuminsa edessä Roomassa, mutta tämä kopio on hakattu Rooman ja Augustuksen temppelin seinään Vähä-Aasian Ancyrassa eli nykyisessä Ankarassa. Saksalainen historioitsija Mommsen kutsui tätä harvinaista esimerkkiä keisarin suorasta puheesta jälkipolville "piirtokirjoitusten kuningattareksi".
Res gestae. “Saavutustensa luettelossa” Augustus antaa oman tulkintansa elämäntyöstään. Alun perin teksti oli hänen mausoleuminsa edessä Roomassa, mutta tämä kopio on hakattu Rooman ja Augustuksen temppelin seinään Vähä-Aasian Ancyrassa eli nykyisessä Ankarassa. Saksalainen historioitsija Mommsen kutsui tätä harvinaista esimerkkiä keisarin suorasta puheesta jälkipolville “piirtokirjoitusten kuningattareksi”.

Octavianus aloitti valtakautensa ilmoittamalla, että hän ei ollut yksinvaltias. Sen sijaan hän oli vapauden palauttaja, mies, jonka tehtävänä oli palauttaa lähes romahtanut tasavalta voimiinsa. Niinpä hän muutti nimensä ottaakseen etäisyyttä adoptioisäänsä, joka oli julistautunut elinikäiseksi diktaattoriksi. Hän kieltäytyi nimestä Romulus, ja valitsi nimen Augustus, joka merkitsi kunnianarvoisaa.

Roomalaisen aristokraatin tapaan hänellä oli useita vaimoja, mutta vuonna 38 eKr. hän nai korkeimpaan ylimystöön kuuluvan Livian. Liitto kesti hänen kuolemaansa saakka. Livia esitettiin esikuvallisena roomalaisena naisena, joka eli vaatimattomasti. Augustuksen ainoa lapsi Julia, kasvatettiin niin ankarasti, että myöhemmin hän kapinoi näyttävästi ja pöyristytti Roomaa seksiskandaaleillaan.

Senaatin kanssa neuvotellen Augustus rakensi hallintojärjestelmän, joka tunnetaan nykyään prinsipaattina. Sopimusten sarjalla vuosina 27, 23 ja 19 eKr. hän palautti imperiumin hallinnan muodollisesti takaisin senaatin käsiin, mutta pidätti itsellään oikeuksia, joista tuli hänen valtansa perustuslaillinen pohja. Augustus väitti hoitavansa asioitaan vain henkilökohtaisen valtansa, auctoritas, kautta, joka perustui hänen nauttimaansa kunnioitukseen. Ehkä suurin kunnianosoitus Augustuksen poliittiselle taidolle on, että hän sai keisarin työn kuvan näyttämään helpolta, vaikka hänen seuraajansa huomasivat, että se oli kaikkea muuta kuin helppoa.

Vaikka Augustus sairasteli jatkuvasti hän eli varsin iäkkääksi. Tasavalta oli lakannut käytännössä olemasta, kun Caesar ylitti Rubikonin vuonna 49 eKr. Kun Augustus kuoli vuonna 14 jKr. vain kaikkein vanhimmmat roomalaiset muistivat kaaoksen, joka oli edeltänyt hänen valtakautensa rauhaa ja vakautta. Augustuksen pitkällä elämällä oli myös varjopuolensa. Augustus harkitsi seuraajakseen ensin sisarenpoikaansa Marcellusta, sitten Agrippaa ja sitten tämän poikia. Kun nämä kaikki kuolivat yksi toisensa jälkeen, hän lopulta adoptoi perijäkseen Livian pojan, juron mutta pätevän Tiberiuksen.

Yksityiselämässään Augustus ei ollut kylmä ja armoton poliitikko. Hän oli suopea ystävilleen, ja nautti lemmenseikkailuista ja uhkapelistä. Hän ei ottanut itseään liian vakavasti. Kun hänelle kerran ojennettiin anomus, hän tokaisi sitä tuovalle miehelle: “Hyvänen aika,et ole ruokkimassa elefanttia”. Kuolinvuoteellaan Campaniassa 19. elokuuta vuonna 14 jKr. hän kysyi “Esitinkö osani hyvin?” käyttäen näyttämöltä poistuvan ja suosionosoituksia pyytävän näyttelijän vakiorepliikkiä.

Augustus on yksi harvoista keisareista, joka puhuu jälkimaailmalle suoraan, hautansa ulkopuolelle asetetun Res Gestae, saavutukset piirtokirjoituksen kautta. Vaikka teksti on vain paikoitellen vilpitöntä ja kauttaaltaan propagandistista, se kertoo Rooman suurimman kansalaisen merkittävistä saavutuksista.

Augustuksen mausoleumi Mars kentällä oli aikoinaan Rooman vaikuttavin monumentti. Sitä ei ollut tarkoitettu vain keisarille itselleen, vaan myös hänen perheelleen ja seuraajilleen. Mausoleumin avointa sisäosaa käytettiin uuden ajan alkupuolella härkätaistelujen ja sirkusesitysten näyttämönä.
Augustuksen mausoleumi Mars kentällä oli aikoinaan Rooman vaikuttavin monumentti. Sitä ei ollut tarkoitettu vain keisarille itselleen, vaan myös hänen perheelleen ja seuraajilleen. Mausoleumin avointa sisäosaa käytettiin uuden ajan alkupuolella härkätaistelujen ja sirkusesitysten näyttämönä.

Lähde : Philip Matyszak & Joanne Berry : Lives Of The Romans

About these ads

Published by

History of the Ancient World

Ancient historian with a particular interest in Alexander The Great. Non Fiction Writer. Museum Worker. Student. Former Fashion Model.

One thought on “Keisarin kuolemasta 2000 vuotta : Kunnianosoitus Augustukselle”

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s