Category Archives: Ancient Rome

Colosseum – Arkkitehtuuriltaan Täydellinen Rakennus Julmien Huvien Näyttämönä Osa. 1

Colosseo_panorama
Colosseum

Opiskellessani kulttuurihistoriaa Turun Yliopistossa valitsin erään tutkielmani aiheeksi Colosseumin, jonka aion nyt julkaista blogissani kaksiosaisena. Colosseum ja sen historia on kiehtonut minua aina. En unohda koskaan sitä hetkeä kun ensi kerran näin tämän jättiläismäisen, kuuluisan monumentin. Colosseumilla kävellessäni tunsin astuvani sisään muinaiseen antiikin maailmaan. Mieleeni nousi paljon kysymyksiä : miten Colosseum on rakennettu ja keitä sitä olivat rakentamassa? mistä kuljetettiin gladiaattorit ja mistä villieläimet? miten monituhatpäinen yleisö johdatettiin paikoilleen, ja mitä he ajattelivat näistä verisistä näytöksistä?. Miten areena puhdistettiin taistelujen jälkeen? missä keisarin aitio sijaitsi? jne. Colosseum on jotakin sellaista, mitä ei pysty ymmärtämään katselemalla dokumentteja televisiosta tai lukemalla kirjoja. Se pitää itse nähdä ja kokea ennen kuin pystyy täysin ymmärtämään sen mahtavuuden.Colosseum on raunioituneenakin erittäin vaikuttava rakennus.

Kun Colosseumin historiaa aletaan pohtimaan syvällisemmin, on lopputulos se, että Colosseumin maine on veren tahrima. Mutta se ei kuitenkaan riitä, että me tuomitsemme amfiteatterin. Me emme pysty myöskään ymmärtämään kansaa, joka halusi muuttaa ihmisuhrit koko kaupungin yhteiseksi huvitukseksi. Näissä tappajaisissa gladiaattorit olivat aseistettuja vain, jotta he voisivat tappaa toisiaan viihdyttääkseen roomalaisia. Kirjailija Plinius nuorempi on todennut vuoden 100 tienoilla, että gladiaattoritaistelut innoittivat miehiä altistamaan itsensä kunniakkaille haavoille ja halveksimaan kuolemaa, kun he näkivät gladiaattorin palavan voitonhalun.Ensimmäisellä vuosisadalla eKr. kansa oli päässyt näiden teurastusnäytäntöjen makuun siinä määrin, että virkoihin pyrkijät kalastelivat ääniä järjestämällä niitä kansalle. Colosseumin veriset näytökset vetivät massoittain yleisöä. Ne olivat “keisarin lahjoja kansalle”.Näytökset herättivät katsojissa tunteita, joiden moraalista laatua jälkipolvien on vaikeaa arvioida, koska aika ja kulttuuri johon kyseiset esitykset liittyvät poikkeavat niin paljon nykyisestä.

Gladiaattorit olivat usein sotavankeja ja rikollisia. Roomalaisten suhtautumistapa heihin oli kaksijakoinen. Toisaalta heitä halveksittiin, toisaalta ihailtiin. Käytännössä taistelijat olivat yhteiskunnan alinta kastia. Yleensä gladiaattorit olivat sotavankeja, rikollisia ja orjia, jotka gladiaattorikoulu oli ostanut, mutta heidän joukossaan oli myös vapaita kansalaisia, jotka olivat vapaaehtoisesti valinneet taistelijan ammatin. Tähän valintaan ovat saattaneet vaikuttaa esim. velkaantuminen tai yksinkertaisesti taistelunhalu.

Rooman valtakunnan historia on sotaisa. Keisari toisensa jälkeen laajensi määrätietoisesti imperiumiaan, mikä aiheutti levottomuuksia erityisesti rajaseudulla. Kun Colosseum otettiin käyttöön vuonna 80, Rooma oli jo vakiinnuttanut asemansa johtavana valtakuntana. Imperiumin ytimessä vallitsi rauha, jota tavallinen kansa oli ehkä alkanut pitää itsestään selvänä asiana. Gladiaattorit muistuttivat omalla tavallaan rahvasta siitä, että taistelutahtoa tarvittiin yhä, vaikka armeija koostuikin ammattisotilaista, jotka uhrasivat tarvittaessa henkensä yhteisen hyvän vuoksi.

Kartta Antiikin ajan Rooman keskustasta. Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.
Kartta Antiikin ajan Rooman keskustasta. Colosseum on kartan oikeassa yläkulmassa.

Colosseumin rakennusmuoto

Nykyisessäkin kunnossaan Colosseum pystyy antamaan kuvan siitä, millainen oli roomalaisen amfiteatterin tyypillinen rakennusmuoto täydellisemmillään toteutettuna.

Colosseum on rakennettu kovista ja kiinteistä travertiinijärkäleistä, jotka olivat peräisin Tiburin, nykyisen Tivolin, lähellä sijainneesta Albulean louhoksesta. Ne kuljetettiin Roomaan tätä tarkoitusta varten raivattua kuuden metrin levyistä tietä pitkin. Colosseum on 188 metrin pituinen ja 156 metrin levyinen soikio, jonka ympärysmitta on 527 metriä. Sen nelikerroksinen seinämuuri on 57 metriä korkea. Kolmen ensimmäisen kerroksen mallit on luultavasti saatu Marcelluksen teatterista. Ne koostuvat kolmesta päällekäisestä holvikaarisarjasta, joissa oli alunperin koristeina kuvapatsaita ja joiden ainoana erona ovat niissä käytetyt pylväsjärjestelmät. Alhaalta päin lukien doorilainen, joonialainen ja korinttilainen. Neljännessä kerroksessa on umpimuuri. Pilasterit jakavat sen kenttiin, joissa antiikin aikana vuorottelivat ikkuna-aukot ja pronssikilvet. Jokaisen ikkunan yläpuolella on kolme konsolia, joiden kunkin kohdalla on kattolistassa reikä. Konsolit kannattelivat tankoja, joiden varaan joukko laivaston merisotilaita kiinnitti hellepäivinä suuren purjekankaan suojaamaan areenalla taistelevia gladiaattoreita ja katsomossa istuvaa yleisöä. Katsomo alkoi neljä metriä ylempää kuin areena. Siinä oli ensimmäisenä pronssiaitauksen suojaama tasanne, jossa ylimystön edustajat istuivat marmoriistuimillaan. Tasanteen takana kohosivat muun yleisön istumaportaat, jotka jakaantuivat kolmeen vyöhykkeeseen. Ensimmäisen ja toisen vyöhykkeen erotti kolmannesta matalien seinien reunustamat käytävätasanteet. Kustakin vyöhykkeestä johti alas joukko käytäviä, jotka purkivat katsojajoukot sisään ja ulos. Ensimmäisessä vyöhykkeessä oli kaksikymmentä porrasta, toisessa kuusitoista. Toisen ja kolmannen vyöhykkeen välissä oli viiden metrin korkuinen ikkunallinen ja ovellinen muuri. Kolmannessa vyöhykkeessä istuivat naiset ja sen takana olevalla, ulkomuuriin ulottuvalla terassilla seisoivat vierasmaalaiset ja orjat, joilla ei ollut oikeutta osallistua pääsymerkkien jakoon.

Marcelluksen teatteri.
Marcelluksen teatteri.

Rooman aluelutteloiden mukaan Colosseumissa oli 87 000 paikkaa. Siellä ei kuitenkaan voida arvioida olleen enempää kuin 45 000 istumapaikkaa ja 5000 seisomapaikkaa. Rakennuksen arkkitehtuurissa voidaan yhä nähdä ne nerokkaat ratkaisut, jotka helpottivat väkijoukon saapumista ja poistumista. Alakerroksessa oli sisääntuloaukkoina kahdeksankymmentä kaariporttia, joista neljä pääakselien kohdalla sijaitsevaa olivat yleisöltä kiellettyjä ja numeroimattomia. Muut olivat numeroituja I:stä LXXVI:een. Keisarin tai viranomaisten kutsumien katsojien tarvitsi saapuessaan vain hakeutua sille portille, jonka numero oli hänen pääsymerkissään ja mennä sitten siinä mainitulle vyöhykkeelle ja porrasaskelmalle. Katsomon ja ulkomuurin välissä oli kaksi samankeskistä muuria. Alakerroksessa ne muodostivat kaksinkertaisen pylväskäytävän ja ylempänä pylväikön. Näillä oli useampia tehtäviä. Ne kannattivat ja tukivat katsomoa sekä johtivat portaikkoihin, joista päästiin käytäviin ja lisäksi yleisö saattoi kuljeskella niissä ennen näytäntöä ja suojautua niihin väliajoilla jos oli kuuma auringonpaiste tai sade. Parhaita paikkoja olivat pitkien sivujen keskikohdalla tasanteen tasalla vastakkain sijaitsevat aitiot. Pohjoispuolella oli keisarin ja hänen perheensä aitio, eteläpuolella kaupunginprefektin ja viranomaisten aitio.

Areena oli 86 metrin mittainen ja 54 metrin levyinen, pinta-alaltaan 36 aarin suuruinen alue. Sitä ympäröi neljän metrin päässä tasanteesta metalliristikko, joka suojasi yleisöä areenalle päästettyjen villipetojen raivolta. Eläimet odottivat areenan alla olevaan kellarikerrokseen teljettyinä, kunnes gladiaattorit marssivat sisään rakennuksen pituusakselin päässä olevasta kaariportista. Kellarikerroksessa oli kanavajärjestelmä, jonka avulla areena voitiin hetkessä saada veden peittoon. Myöhemmin kellarikerrokseen muurattiin häkit, joissa eläimet odottivat areenalle pääsyä. Rakennettiin myös kokonainen liukupintojen ja nosturien järjestelmä, jonka avulla eläimet voitiin nopeasti ajaa tai nostaa areenalle.

Ei voi muuta kuin ihailla Flaviusten arkkitehtejä, jotka kykenivät pystyttämään jättiläismäisyydessään täydellisen rakennuksen. Sen yksityiskohdat ovat loistava näyte heidän teknisestä nerokkuudestaan. Colosseumin luja rakenne on uhmannut vuosisatoja. Se huokuu samaa ylevyyttä ja täydellisyyttä kuin Rooman Pietarin kirkko. Voidaksemme lumoutua Colosseumista meidän täytyy unohtaa se epäinhimillinen tarkoitus, johon tätä rakennusta käytettiin ja ne epäinhimillisen julmat näytännöt, joita varten keisarilliset arkkitehdit aikoinaan loivat tämän mestariteoksen. Aikana, jolloin ihmishenki ei ollut paljon arvoinen.

Areenan roomalaisaikaista kantta ei ole säilynyt, ja siitä johtuen roomalaisaikaisten rakenteiden alapuoliset eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.
Areenan roomalaisaikaista kantta ei ole säilynyt, ja siitä johtuen roomalaisaikaisten rakenteiden alapuoliset eläinhäkit ja käytävät ovat nykyään nähtävissä.